Niin siis kuka siitä 10-sormijärjestelmästä oikein hyötyykään?

Törmäsinpä tässä Petri Neittaanmäen vuonna 2005 Eduskunnalle tekemään kirjalliseen kysymykseen "Mihin toimenpiteisiin valtioneuvosto aikoo ryhtyä kymmensormijärjestelmän sisällyttämiseksi tiiviisti peruskoulujen opetussuunnitelmiin?" Lue kysymys perusteluineen täältä.

Lienee sanomattakin selvää, että me TypingMasterissa allekirjoitamme täysin Neittaanmäen perustelut, erityisesti sen, että hyvä näppäilytaito on osa kansalaistaitoa tietoyhteiskunnassa edistäen sekä yksityis- että työelämässä pärjäämistä.

Silloinen opetusministeri Antti Kalliomäki torppasi aloitteen monisanaisesti, mutta tämä lause nostatti kuitenkin kulmakarvat korkeuksiin.

 "Opetushallitus ei pidä tarkoituksenmukaisena kymmensormijärjestelmän sisällyttämistä opetussuunnitelman perusteisiin toisaalta siksi, että kyseessä on menetelmää koskeva yksityiskohta, joka ei sovi perusteiden luonteeseen, ja toisaalta siksi, että kymmensormijärjestelmä on kehitetty erityisiin olosuhteisiin, esimerkiksi sihteerien työtä varten, missä puhtaaksi kirjoittaminen sekä taito kirjoittaa nopeasti ja virheettömästi olivat aiemmin erityisen tärkeitä."

-- Siis että hyvä näppäilytaito on vanhentunut erikoistaito, joka on ollut tärkeä sihteereille? Ihan oikeasti... tätä mieltä oli siis silloinen virallinen taho. Suomessa. 2000-luvulla. Huh huh! Noinkohan Kalliomäki on näin kuuden vuoden kuluttua edelleen tätä mieltä?

Mitä mieltä mahtaa olla Jukka Gustafsson nyt, kun yo-kirjoituksiakin suunnitellaan tulevaisuudessa suoritettavan osin tietokoneilla ja tietotyöntekijöiden määrä on jo melkein puolet palkansaajista (Tampereen yliopiston sosiologian laitos, työelämän tutkimustuloksia 2000-luvun alkupuolelta)?

Tässä yhteydessä nostankin taas esille Aalto- ja Tampereen yliopistojen tutkijoiden Antti Oulasvirran ja Poika Isokosken Hesarissa viime keväänä julkaistun mielipidekirjoituksen "Kymmensormijärjestelmä peruskoulun opetusohjelmaan". Lue kokonaisuudessaan TypingMasterin sivuilta.

Näppäilyvirheet ovat nyt myös vaarallisia

Tietokonelehti kirjoitti osuvasti 15.12.2011 nakkisormien vaaroista, eli siitä miten näppäilyvirheet voivat viedä netissä surffailijan väärälle huijaussivulle jopa neljässä tapauksessa viidestä. Esimerkiksi kirjoitettaessa selaimeen gogle.com käyttäjä voisi joutua huomaamattaan samannäköiselle, mutta pahimmillaan jopa haitalliselle verkkosivulle.


Myös sähköpostien lähettämisessä piilee sama vaara, jo pieni yhden kirjaimen näppäilyvirhe voi viedä luottamukselliset tiedot täysin väärälle saajalle. Tietokonelehti kirjoitti jo syyskuussa, miten 120 000 sähköpostia oli joutunut vääriin käsiin kirjoitusvirheiden vuoksi, kun tutkijat olivat perustaneet suurimpien yhtiöiden www-osoitteita muistuttavia osoitteita kaapatakseen viestejä.

Miten tältä uhkalta voi suojautua? Tietokone-lehdessä Sophos-tietoturvayhtiön edustaja kyseenalaisti, voiko sormiin enää lainkaan luottaa.

Mielestäni yksi ratkaisu mikä lehdessä unohtui kertoa, on oikea näppäilytekniikka eli kymmensormijärjestelmä. Tällöinhän voi koko ajan katsoa ruudulle kohti sitä sanaa, mitä ollaan kirjoittamassa, ja samantien korjata virheen ennenkuin tulee aiheuttaneeksi ongelmia. Hyvää näppäimistöä käyttävä taitava näppäilijä voi välillä jopa huomata sormien vasteesta painaneensa väärää näppäintä. Näistä vaaroista puhumattakaan ei pidä unohtaa myöskään väärän työasennon ja kirjoitustavan haitoista omalle terveydelle.

Yrityksellämme TypingMasterilla on ensi vuonna 20-vuotissyntymäpäivät. Tämän kunniaksi haluamme osallistua osaltamme turvallisuustalkoisiin ja opettaa kaikki Suomen kuudesluokkalaiset opettajineen kirjoittamaan turvallisesti, oikealla tavalla 10-sormijärjestelmällä. Tästä lisätietoja Educa-messuilla - nähdään siellä!

Kolme viikkoa, puoli tuntia päivässä

Moni miettii, että kymmensormijärjestelmä olisi hyvä taito, mutta epäilee kykyään oppia. Vaan usko pois, se onnistuu kyllä. Tarvitaan päätös, hiukan itsekuria sekä tarkoituksenmukaisia, motivoivia ja  monipuolisia harjoituksia. Täällä blogissa Amanda ja Tiina ovat molemmat suorittaneet TypingMasterin peruskurssin loppuun ja ovat varsin tyytyväisen oloisia kokemukseensa.

Kymmensormijärjestelmä on motorinen taito, kuten pianolla soitto, keihäänheitto tai polkupyörällä ajaminen. Kohdistetulla, sopivasti rytmitetyllä harjoittelulla opit näppäinten paikat ja harjaannutat liikeradat lihasmuistiin.

Tosiasia on, että harjoittelu on välillä tylsää. TypingMasterissa olemme pyrkineet tuomaan harjoitteluun monipuolisuutta erilaisilla harjoitustyypeillä ja vahvalla palautteella. Moni käyttäjistämme on huomannut, että harjoittelu onkin melko koukuttavaa ja näppäilykurssin suorittaminen helpompaa kuin aluksi luulikaan.

Kun olet aloittanut, yritä harjoitella joka päivä. Näin varmistat sen, että aiemmin opittu on hyvin muistissa ja jatko rakentuu luontevasti jo opitulle. Ja tietysti saat taidon nopeammin käyttöön! Voit jakaa opinnot sen vaikka viiden minuutin pätkiin ja käydä tekemässä harjoituksen silloin tällöin virkistävänä taukona muiden työ- tai koulutehtävien lomassa.

Ehkä kaikkien turhauttavin vaihe kymmensormijärjestelmän opettelussa on se, että tiedät jo kuinka pitäisi tehdä, vaan tosielämässä vanha kirjoitustapa onkin nopeamman ja mukavamman tuntuinen. Tiina tästä postasikin muutama päivä sitten :) Tässä kohtaa tarvitaan motivaatiota yrittää pysyä uudessa tekniikassa - edes sen parikymmentä minuuttia päivässä. Vanhasta pois oppiminen vaatii myös keskittymistä ja aktiivista yrittämistä. Tee edes niin, että pidät sormet kotirivillä ja koitat käyttää tasapainoisesti kaikkia sormia - näppikseenkin saa kurkistaa.

Ahkeralla "oikean" tavan käytöllä nopeus alkaa kyllä kasvaa ja näppäilystä tulee sujuvaa. Yhtenä päivänä huomaat, että kirjoittaminen kaikilla sormilla onkin luontevaa ja tuntuu oikealta. Meidän kokemuksemme on, että tähän menee yleensä 1-2 kuukautta kurssin suorittamisesta - seurataan siis mielenkiinnolla Tiinan ja Amandan tuntemuksia taidon kehittymisestä.

Kun taito on kunnolla lihasmuistissa, tulet muuten myös huomaamaan, että näppäimistöön kurkistelu alkaa jopa hidastaa kirjoittamista. Hienointahan tässä kuitenkin on se, että kymmensormijärjestelmä on kuin pyörällä ajaminen: kun sen kerran oppii, ei sitä unohda koskaan.

Nopeutta kehittämään

Olen nyt suorittanut peruskurssin kokonaisuudessaan ja siirtynyt kehittämään kirjoitusnopeutta (ja -tarkkuutta...). Kuten lupasin, kirjoitan tätä tekstiä kymmensormijärjestelmällä. Kirjoittaminen sujuu melko hitaasti, mutta ihanaa on se, että osaan nyt tehdä sen näppäimistöä katsomatta! Vaikeaa on ollut ainoastaan muistaa käyttää uutta taitoa aktiivisesti. Sormet eivät vielä hakeudu automaattisesti perusriville koneelle istuuduttuani, vaan minun täytyy muistuttaa itseäni kirjoittamaan tällä uudella tavalla.
Olen siis nyt aloittanut Nopeuden kehittäminen-kurssin. Lisäksi pyrin päivittäin kirjoittamaan "oikeaa" tekstiä kymmensormijärjestelmällä. Koska perusteet ovat nyt hallussa, on ainoa tie sujuvaan ja nopeaan kirjoittamiseen taidon ahkera käyttäminen.

Rentoutta ja parempaa keskittymistä

Kun puhutaan kymmensormijärjestelmästä merkittävimmäksi eduksi mainitaan usein kirjoitusnopeuden parantuminen ja kirjoitusvirheiden väheneminen. Omasta kokemuksestani nostaisin kuitenkin vielä isommaksi asiaksi kirjoittamisen rentouden, mikä auttaa keskittymään sanoman sisältöön ja vähentää lihasjännitystä tehden kirjoittamisesta miellyttävämpää.

Jos et osaa 10-sormijärjestelmää, mietipä hetki sitä, miten kirjoitat tietokoneella. Tuntuisiko tämä kuvaus tutulta?

Mietit mitä haluat sanoa, katsot alas näppikseen ja kirjoitat muutaman sanan. Nostat katseen näytölle, luet kirjoittamasi ja löydät kirjoitusvirheen. Siis korjaamaan; katso alas, korjaa, katso ylös menikö korjaus oikein. Nyt voisit kuitenkin muuttaa sanajärjestystä; hiiri käteen ja klikkaus, deletoi, katso alas, kirjoita uudestaan. Katso ylös, tarkista. Ajatus olikin jo katkolla. Keskityt taas miettimään mitä kirjoittaa ja toistat kirjoitusprosessisi. Jos kirjoitit pidemmän tekstin, tutkit kirjoittamaasi ja etsit virheet, käyt korjaamassa. Katse sahaa näppiksen ja näytön välillä, ajatus harhailee, on vaikea saada kiinni jatkosta ja hartioitakin alkaa jo kivistää.

Siinäpä vierähti tovi jos toinenkin.

Tee toisenlainen mielikuvaharjoittelu. Kädet lepäävät näppäimistöllä, katse on tietokoneen näytöllä ja mietit keskittyneesti sitä, mitä haluat kirjoittaa. Ajatuksen hahmottuessa alat kirjoittaa. Sormet tekevät töitä, kevyitä nopeita painalluksia tasaiseen tahtiin tai purskahtelevammassa ajatusrytmissä. Hartiat ovat rennot, katse levollisesti kirjoittamassasi tekstissä, asento ryhdikäs ja huomiosi täysin kiinnittynyt tekstin sisältöön.

-Hups, kirjoitusvirhe. Korjaat sen lennossa rytmin häiriintymättä ja pään liikkumatta.
-Kas, tuo sanavalinta ei ole hyvä. Käyt samantien muuttamassa ja jatkat.
-Hmm, koko lause on vähän huono. Poistat kaiken ja kirjoitat uudestaan paremmalla tavalla.

Valmista, merkittävästi nopeammin ja paremmin mietityllä sisällöllä. Näppis ei ole ollut ajattelun este eikä hidaste, vaan hyödyllinen, miellyttävä työkalu sanoman saamiseksi kirjoitettuun muotoon.

Hyvä näppäilytaito on siis myös polku kohti selkeämpää ja laadukkaampaa viestintää ja mukavampaa tietokonetyöskentelyä. Kun taito on opittu, nopeus ja tarkkuus ei enää olekaan ylivoimaisin mittari, ajatus kun harvoin kuitenkaan kulkee 300 mrk/min vauhdilla 98% tarkkuudella.

Hei taas!

Olen nyt suorittanut kuusi oppituntia. Sormet löytävät jo hyvin perusrivin sekä muut tähän mennessä opitut kirjaimet. Isojen alkukirjainten tekeminen tuntui aluksi vaikealta, mutta yllättävän nopeasti pikkusormet oppivat tehtävänsä vaihtonäppäimillä.

Pilkku onnistui ensimmäisestä harjoituksesta alkaen luontevasti, mutta pisteen tekeminen on vaikeampaa. Nimettömän sormen liikuttaminen alariville tuntuu jotenkin kummalliselta.

Olen muuten tehnyt harjoituksia sekä läppärillä että "tavallisella" näppäimistöllä. Suurta eroa näiden välillä en ole huomannut. Läppärin näppäimistö on tosin sen verran herkempi, että tahattomia tuplalyöntejä saattaa tulla helpommin.

Tästä jatketaan kirjaimiin O ja H. Ensi kerralla voin kirjoittaa koko tekstin kymmenellä sormella!

Ensimmäinen viikko harjoitusta takana

Hei kaikille!

Aloitin viikko sitten pitkäaikaisen haaveeni toteuttamisen TypingMaster-verkkokurssin avulla. Olen usein harmitellut, etten yläastetta käydessäni tajunnut ottaa valinnaisaineekseni silloista konekirjoitusta. Millainen hyöty siitä olisikaan jatkossa ollut (terveiset siskolleni!). Aloittaessani pari vuotta sitten päätoimisen opiskelun kotiäitivuosieni jälkeen, alkoi haaveestani tulla lähes päähänpinttymä. Olisi mahtavaa osata kirjoittaa nopeasti ja virheettömästi näppäimistöä tuijottamatta.

Olen oppinut vuosien varrella oman tavan kirjoittaa, mutta ilman näppäimistön katsomista kirjoittaminen ei suju. Yritänkin nyt kurssin alusta asti välttää täysin näppäimistön katsomista ja opetella uuden tyylin orjallisesti oikein. Pyrin harjoittelemaan päivittäin. Kurssi on edennyt todella kivuttomasti. Sormet oppivat nopeasti ja ovat jo tässä vaiheessa yllättäneet minut nopeudellaan. Sanaharjoitukset ovat mukavia, mutta pelit eivät ole minun juttuni. Karkailevat kuplat ja putoavat palikat hermostuttavat niin paljon, että virhelyöntien määrä on valtava. Onneksi peli loppuu tällä tavalla nopeasti:)

Alku siis vaikuttaa oikein lupaavalta. Hyvä tästä tulee!

Vihdoinkin taas täällä!

Kappale 12 hyväksytysti läpi, tarkkuus 91 ja vauhti 13-15 sanaa. En ole kovin tyytyväinen suoritukseeni, mutta kylläkin siihen, että vihdoinkin tunnun tervehtyneen. Toivottavasti en koskaan enää saa moista yöyskää. Yöt ja päivät sekoavat ja elämä kaikkinensa menee mullin mallin.
Parasta, mitä kirjoittaessani tällä systeemillä olen tähän mennessä huomannut, on se, että voi kirjoittaa pimeässä. Tarvitsee vain pitää tietokone päällä. Joskus sormet sekoavat vääriin asemiin. Silloin riittää, että tunnustelee f- ja j-kirjainten paikat etusormillaan ja kaikki on taas ok! Numerot ja erikoismerkit ovat kyllä yhä kateissa, jos en voi niitä nähdä.
Olen hyvin kiitollinen Typing Masterista ja toivon tänne blogiin paljon kirjoittajia ja jokaisen, jolla kymmensormitaitoa ei vielä ole, hankkimaan sen.

Tärkeä taito itsensä ilmaisuun

Helsingin Sanomien taloussivujen artikkeli SOK:n aiemman pääjohtajan Arto Hiltusen elämästä alkoi tänään mielenkiintoisilla sanoilla: "Kun Arto Hiltunen tokeni aivoinfarktista toissa keväänä, hän päätti opetella kirjoittamaan kymmensormijärjestelmällä. Nyt taito on hyppysissä."  (HS/Talous 23.10.2011). 


Sain artikkelista käsityksen, että  Arto Hiltunen käytti uutta näppäilytaitoaan kirjoittaessaan kirjaansa Johtamisen Taito. Kirjasta saatavat tulot hän on puolestaan luvannut lahjoittaa Suomen Aivosäätiölle. 

Aloin pohtia, miksi  juuri näppäilytaito oli  niin tärkeä Arto Hiltuselle, että ison elämänmuutoksen jälkeen hän käyttää vapaa-aikaa juuri sen opiskeluun. Ilmeisesti into uuden taidon opiskeluun liittyi sekä itseilmaisuun että ajankäyttöön. Lisäksi uskoisin, että näppäilytaidon opettelu on myös hyvää ja hyödyllistä kuntoutusta aivoinfarktin jälkeen.

Usein kuulen sanottavan, että olisi kiva joskus opetella kymmensormijärjestelmä, mutta juuri nyt ei ole aikaa tai  energiaa sen opiskeluun. Näppäilytaidon opettelua on helppo lykätä myöhemmäksi, koska  myös nykyisellä 2-sormitekniikalla pärjää. Kenties löytyy  muitakin verukkeita ja uskomuksia, miksi juuri nyt ei kannata nähdä vaivaa. Tilanteethan voivat  tulevaisuudessa  muuttua, olisiko kurja opetella näppäilytaito, jos uusi teknologia joskus korvaa näppäimistön?

Usein aikaa tuntuu löytyvän  niihin asioihin, mitä pidämme arvossa. Annamme arvoa perheellemme, harrastuksille, työlle, mutta kulutamme väistämättä aikaa moniin toissijaisiin asioihin. Näitä "aikavarkaita" väistelemällä voimme saada lisää aikaa itsellemme arvokkaampiin asioihin. Omasta mielestäni hidas näpyttely on iso aikavaras. Lähes jokainen käyttää nykyään päivittäin tietokonetta työssään tai harrastuksissa, joten aikaa kuluu väistämättä tovi tai kaksi näppäimistön ääressä.

Monelle meistä ajansäästö ei kuitenkaan ole elämässä tärkeää.
Pitääkö siis ruveta kirjailijaksi, että löytää motivaation kymmensormijärjestelmän opiskeluun?

Useimmille  itsensä ilmaisu on sitäkin tärkeämpi näkökulma,  omia ajatuksiaan on hyvä jäsentää kirjoittamalla. Monet pitävät päiväkirjaa tai tekevät muuten muistiinpanoja  pohtiessaan työstämättömiä ajatuksia. Ihmisen työmuisti on varsin rajallinen, joten on hyödyllistä saada siirrettyä asioita tekstinä silmiensä eteen paperille tai tietokoneen näytölle. Seuraavan kerran kun sinulla on pulma ratkaistavana, kokeilepa kirjoittaa se paperille!

Kun voi keskittyä ajatuksiinsa, eikä  enää turhaan etsi näppäimistöstä jokaista kirjainta, voi tuottaa tekstiä stressittömästi: en kai vain nyt unohda mitä ajattelin kirjoittaa?

Mitä nuorempana näppäilytaidon opettelee, sitä enemmän siitä on iloa. Tarvittavan motivaation löytyminen opiskeluun ei välttämättä kuitenkaan ole nuorelle helppoa. Tästä johtuen olemmekin päättäneet täällä TypingMasterissa, että  tarjoamme kaikille Suomen peruskouluille mahdollisuuden tammi-maaliskuussa  2012 opettaa kaikille oppilailleen  oikean näppäilytaidon intensiivikurssina. Toivottavasti opettajat näkevät näppäilytaidon hyödyt vaikkapa tulevaisuuden ylioppilaskirjoituksia silmälläpitäen.

Pysy kurissa, treenaa joka päivä!

Luulin jo, että mukavastihan tämä 10-sormikirjoittelu sujuu, kunnes tänään 6.10.2011 tulin tänne Typing Masterin pariin. Sormeni olivat tosi laiskat tottelemaan käskyjäni. Kuplapeliä en saanut kulkemaan, en millään. Kappaleen 5 kertausvelhon ja loppukokeen kävin uusimassa ja huomasin kuitenkin kehittyneeni hieman tai jopa paljon. Sellainen olo tässä kuitenkin tulee, että tätä kannattaisi käydä joka päivä harjoittamassa vaikkapa vain vartin, kunnes lopputulos on saavutettu. Joka päivä olen kyllä kirjoittanut ja pääsääntöisesti tällä uudella tyylillä. 11 oppituntia on hyväksytysti läpi. JEE, kyllä minusta vielä taitaja tulee! Haasteita on yhä jäljellä. Suosittelen tätä kurssia aivan jokaiselle, jolla 10-sormitaito ei vielä ole hyppysissä.

Huono päivä!

Monta päivää on mennyt kirjautumatta tänne ja nyt kun vihdoin tein sen, tulen häirityksi tavan takaa. Jatkoin kuitenkin jatka, peruuta, jatka metodilla sinnikkäästi. Kuplapelissä annoin poikani näyttää taitonsa omalla tyylillään ja hän peittosi minut 1030 -112. Melkein kadun, etten ole harrastanut tietokonepelejä. Angry Birds:kin tuli tutuksi vasta viime toukokuussa erään amerikkalaisen kiitellessä suomalaista innovaatiota. 10 loppukoe tuntui olevan menossa oikein hyvin (minuksi) ja puhelin soi enkä voinut olla vastaamatta. Uusi yritys tökki alkuunsa.
Kuka ikinä luetkin tätä juttua ja sinulla on lapsia, pidä huoli, että lapsesi oppii kirjoittamaan 10:llä sormella heti kaunokirjoituksen oppimisen jälkeen. Luulen nimittäin, että kynällä kirjoittamisen taito on vielä tätäkin taitoa arvokkaampi. Joskus myöhemmin saatan kyllä muuttaa mieleni. Joka tapauksessa nyt olen matkalla omaan kymppisormimestaruuteeni ja toivon, että saan juhlia sitä viimeistään jouluaattona 2011.

Oikea opiskelutekniikka?

Pääni on tahmea ja räkäinen. Silti oli pakko päästä jatkamaan kymppisormi opiskelua. Etenkin, kun eilinen jäi väliin tämän vaivani vuoksi. Kävin hoidattamassa itseäni vyöhyketerapeutilla, joka löysi runsaasti tukkoisuutta muualtakin kehostani kuin vain päästä. Olettekohan laskeneet siellä Typing Masterissa, paljonko taitajien vauhti hidastuu flunssaisena? Kuuntelin eilen kahden kirjailijan haastattelua ja ajattelin heidän varmasti osaavan tämän kirjoitustyylin. Nyt mietin, kuten usein aiemminkin, mikä mahtaisi olla paras taktiikka käydä näitä harjoituksia läpi. Kannattaako tehdä mahdollisimman tarkkaa työtä, jottei tule yhtään korjattavaa? Jos kuitenkin tulee virheitä, kannattaako niitä jäädä korjailemaan vai jättää korjattavaksi sitten joskus? Tässä tapauksessa siis ei korjauksia koskaan, koska aika kuitenkin loppuu.
Kuinka monta kertaa yksi oppitunti kannattaisi käydä läpi? Kannattaisiko kerrata, jos kertaa, osio kerrallaan vai koko oppitunti, kunhan sen on ensin käynyt kokonaan läpi? Ehkä ei ole olemassa mitään kaavaa. Suosituksia ehkä? VAI kannattaisiko mahdollisimman ripeästi suorittaa koko kurssi ja vasta sitten palata kertaamaan? Olisiko hyvä harjoitella joka päivä vai vain joka toinen? Kannattaisiko opiskella yksi tunti yhteen menoon vai sekin taukoja pitäen?

Mene ja tiedä. Minusta tulee vielä mestari ja kirjoitan ainakin ne 300 merkkiä minuutissa, jotka testi minulle lupasi. Varmasti! Huomaan itse asiassa jo oppineeni jotain. Kiitos!

Toinen maanantai ja 8/13 kertaalleen läpi.

Heipä hei, kylläpä kirjoittaminen tuntuu tänään kankealta. Liekö syynä yölliset yskänkohtaukseni, jotka herättelevät. Ajatukseni niin ikään ryntäilevät asiasta toiseen, vaikka tiedän, että nyt ne pitäisi pitää kurissa. Pidän tauon ja jatkan hetken päästä. Olen kohdassa 8.6 ja tarkkuuteni vain 81. En näytä erottavan isoa ja pientä p:tä toisistaan. Kummallista! Huomaan taas myös osan sormistani liikkuvan ajatuksiani nopeammin. Jahka ne kaikki tekevät niin, voin alkaa katsella ja hämmästellä, mitä kaikkea sanottavaa minulla mahtaakaan ystävät teille olla. NYT OIKEASTI TAUOLLE!
Välikokeesta 8.8 selviydyin 96:n tarkkuudella ja 13 sanan vauhdilla. Vielä jaksan uskoa tulevaisuuteeni pikakirjoittajana. Kiitos! Tapaamisiin huomenna!

7/13 onnellisesti opittuna!

Hei taas, Koska eilispäivä oli kiireinen, jäi harjoitteluni täällä Typing Masterissa väliin. Nyt päätin ryhtyä kirjoittamaan miltei ensitöikseni aamulla. Huom! Kirjoitan tätä raporttia kymmenellä sormellani. Tein jo tehtävät 7.1.-7.4., joista viimeisimmän kahdesti. Ennen uusintaani olin iloinen, etten ole saanut vielä yhtään punaista. Sitten ajattelin, että näinköhän nyt tilaan niitä itselleni fokusoimalla punaiseen ja juuri niin tein, sain 2 punaista ja päätin pitää tauon. Mitä teenkään! Etsin sormillani oikeita kirjaimia, joilla todistaa, että opin koko ajan lisää ja tästä opettaja voi helposti nähdä, mitä merkkejä olen ryhtynyt käyttämään ilman virallista lupaa. Tämä on tosi hauskaa! Mahtava nähdä, että sormet tosiaan alkavat muistaa, mitä niille on opetettu. Välillä suorastaan häkellyn, kun osa sormistani liikkuu ajatuksiani nopeammin. Sitten joudun pysähtymään ja päivittämään itseni, jotta voin jälleen jatkaa. NYT PIDÄN OIKEASTI TAUON. Kello on 8.34.

Klo 14.06 olen suorittanut 7:n loppukokeen tarkkuudella 90. Olen oikein tyytyväinen. TIESITTEKÖ, jos väsymys painaa, kannattaa hieroa korvanlehdet ja virkistyy jälleen. Kokeilkaa ja tulette hämmästymään, mikäli moinen on uutta teille.

Hyvää viikonloppua! Jos maltan, palaan vasta maanantaina. KIITOS!

Kuudes oppitunti suoritettu!

Melkein tunti tässä taas hurahti ja tämä alkuperäinen kirjoitustyylini on kyllä huomattavasti tuottoisampi. Tosin nyt tämäkin hidastuu, kun yritän yhdistää tähän kymppisormitekniikkaa mukaan.
Olisipa mukava saada hieman opettajan palautetta opiskelutyylistäni ja edistymisestäni. Muutoinkin olisi hauska tietää, miltä nämä oppitunnit näyttävät tietokoneyhteyden toisesta päästä.
Joka tapauksessa mielessäni siintää yhä nopea, nopea kirjoitustyyli, jonka aikana ei koskaan enää tarvitse vilkaistakaan näppäimistöä. Olen jo nyt suunnattoman iloinen uudesta taidostani. Olen kuullut, että kiitollisuus auttaa oppimaan ja edistymään nopeammin. KIITOS siis sinne oppitunnin pitäjälle ja kaikille teille, jotka alatte myös kertoa edistyksestänne. Meitähän on varmasti valtaisa joukko!
Aikaa tähän projektiini nettisivuston mukaan on kulunut 4 tuntia 30minuuttia 18 sekuntia. Omasta mielestäni tähän on täytynyt kulua yhteensä jo ainakin kokonainen työpäivä.
Ei se mitään, luvassa on monta päivää ajansäästöä, kun olen tavoitteessani. Huomiseen!

Palautetta Tieken vaikuta ja vaikutu seminaarista

Tietoyhteiskunnan vaikuta ja vaikutu -seminaaripäivä uudessa musiikkitalossa on nyt takana, kiitos Tieke ja kaikki osallistujat! Tähän päivään mahtui lukuisia hyviä kohtaamisia seminaarivieraiden ja näytteilleasettajien kanssa. TypingMasterin pöydässä kävi kiitettävästi ihmisiä maistelemassa karkkeja sekä ihmettelemässä vertikaalista Safetype-näppäimistöä, monet ihmiset kertoivat  pitävänsä kymmensormijärjestelmää yhtenä tärkeimpänä koulussa opituista taidoista. 


Pääsin kertomaan kymmensormijärjestelmän tärkeydestä   Black-box salissa järjestetyssä tietoiskussa. Puheenvuoron jälkeen oli mahdollisuus kysyä yleisön mielipidettä moderniin tapaan tekstiviestiäänestyksellä, valitsin äänestyskysymykseksi Pitäisikö kymmensormijärjestelmä lisätä takaisin peruskoulun opetussuunnitelmaan? Vaihtoehdot olivat:
a) Lisättävä pakolliseksi aineeksi
b) Lisättävä vapaaehtoiseksi aineeksi
c) Ei tarvitse lisätä.
Äänestystulokset jakautuivat 3/4 lisätään pakolliseksi ja 1/4 lisätään vapaaehtoiseksi - jostakin syystä kukaan ei äänestänyt vaihtoehtoa C. 
Eikö kukaan viitsinyt maksaa tekstiviestin hintaa vastauksesta EI, vai onko oikeasti tapahtunut suuri vääryys, kun konekirjoitus poistettiin takavuosina peruskoulujen tarjonnasta? Puhuimme muutamien opettajien ja rehtorien kanssa siitä, miten äidinkieli voisi olla nyt oikea oppiaine tämän perustaidon opettamiseksi. Vanhat oppikirjat ja kirjoituskoneet on kuulema heitetty romukoppaan jo ajat sitten, lisäksi useimmat konekirjoitusta opettaneet kaupallisten aineiden opettajat ovat jo eläkkeellä.

Perusteltuani puheenvuorossani aukottomasti(?) miksi kymmensormijärjestelmä on yhä nykyäänkin tärkeä taito (puheentunnistusta yhä odotellessamme), näytin vielä  ROI-laskurillamme tehdyn hauskan laskelman kansantalouden vuotuisista säästöistä: mikäli 1/3 työväestöstämme kirjoittaisi hieman nykyistä nopeammin, säästöä syntyisi mojovat 700 miljoonaa euroa vuodessa. Toki on selvää, että laskelma on vain suuntaa antava, todennäköisesti useimmat käyttäisivät saavuttamansa edun Facebookissa roikkumiseen tai blogaamiseen. Mutta jokatapauksessa kyse on isoista säästöistä, sekä terveyshyötyjen välillisistä säästöistä.
 

Järjestimme TypingMasterin pöydässä seminaarivieraille myös pienen kirjoitusnopeuskilpailun, testi tehtiin TypingMaster Pro-ohjelmalla käyttäen laadukasta DAS Keyboard - näppäimistöä. Useampikin osallistuja hieman hämmästyi pöydän ääreen istuessaan, kun huomasi että näppäinhatuissa ei ole mitään merkintöjä. Näin ollen näppäimistö todisti, että useimmat hieman vilkuilevat sormiinsa kirjoittaessaan.

Olen haalimassa blogiin lisää ihmisiä kertomaan kymmensormijärjestelmän opiskelukokemuksista, jos kiinnostuit voit lähettää minulle viestiä etunimi.sukunimi@TypingMaster.com

Tiistai 20.9.2011

5.1 harjoitus piti heti alkajaisiksi tehdä 2 kertaa, kun kesken kaiken taistelin vahingossa päälle menneen Caps Lockin kanssa. Herää kysymys, onko tämä ollenkaan tavoittelemisen arvoinen taito, vauhtini enää 8 sanaa/min, kun se alkutestissä oli 24 san/min.
Harjoitus 5.4 kertoo, että 10 merkkiä on punaisella, siis ongelmallisia, vauhtini 11 sanaa/min.
AaSsDdEeFfRrTtAaSsDdEeFfRrTt Mikähän logiikka tässä on ja onko rivi oikein? Tässa oikean käden vastaava: NnJjUjKkIi:.LlÖöNnJjUuKkIi:.LlÖö. Hauskaa, mutta hidasta eikö totta? Tunti on hurahtanut oppitunnin ääressä. Tytär on keskeyttänyt kahdesti, mutta nyt kohdasta 5.5 alkaen olen yksin ja jatkan siitä taukojumpan jälkeen.
Kuplapelin tulokset ennen taukoa 244 ja 180, tauon (korvanlehtien hieronta ym) jälkeen 275.
5.6:ssa sekosin jotenkin ja nyt aloitan alusta. ”A,D,E,T vaikeat merkit! ” seuraavaksi ja vauhti sekä tarkkuus sen kuin alenevat. Katsotaan, mitä sanoo välikoe. Voimistelen taas hieman ennen sitä.
Vain 1 punainen kirjain, nettovauhti 11 san/ min.
Kokeilenpa välikoetta uudestaan ja sitten lopetan tältä päivältä. Tulos parani sanan/ min ja tarkkuus 2 %.:a ollen nyt 80%. Myös piste muuttui punaiseksi. Kiitos!

Toivottavasti tänne ilmestyy joku toinenkin kertomaan edistyksestään! Se saattaa olla huomattavasti huimempaa ja KANNUSTAVAMPAA. Tämä opettaa joka tapauksessa kärsivällisyyttä ja läsnäoloa.

4. kymppisormioppitunti suoritettu

Tein aamupäivällä 4.:n oppituntini ja mielestäni suoriuduin siitä kohtalaisesti. Sitten tuli kiire tapaamiseen, jossa näin erään naisen kirjoittavan tosi nopeasti kaikilla kymmenellä sormellaan täysin puhdasta tekstiä. Seurasin naista jonkin aikaa ja mielessäni siinsi päivä, jolloin olen itse yhtä taitava. Kotona päätin kirjoittaa pikku pätkän tähän blogiin, mutta sitä ennen testata, kuinka kirjoittamiseni sujuu tauon jälkeen. Hah, hah, ei sujunut alkuunkaan tai ei ainakaan verrattuna näkemääni. Niinpä päätin käydä läpi koko 4.:n oppitunnin. Ajatukseni harjailivat, perhe keskeytteli yms. Tulokseni olivat sen mukaiset. TÄMÄ ON LAJI, JOHON ON KESKITYTTÄVÄ KOKONAISVALTAISESTI, ainakin tässä harjoitteluvaiheessa.
Kyllä minä vielä opin ja saavutan ainakin nopeuden, josta aloitin. VARMASTI!
”Your view of the future will make your future”, sanoo joku viisas. Siispä kuvittelen tulevani tosi taitavaksi!

Kymmensormijärjestelmä on yhä tärkeä taito

Kymmensormijärjestelmän tärkeydestä ei ole hirveästi pidetty meteliä 2000-luvulla; ilmeisesti on odotettu, että tekniikka menisi eteenpäin, eikä vanhanaikaisia näppäimistöjä enää tarvitsisi käyttää. Toki näppäimistöt ovat kehittyneet, mutta perusidea on ollut sama jo vuosikymmeniä. Viimeiset 20 vuotta asiaa läheltä seuranneena rohkenisin jo nyt väittää, ettei puheentunnistus tule ainakaan tällä vuosikymmenellä korvaamaan näppäimistöjä. Kuvitellaanpa, mitä oheisen kuvan luokkatilanteessa tapahtuisi, jos kaikki oppilaat ohjaisivat omia tietokoneitaan ääneen puhumalla: melkoinen sekasorto ja hälinä vaikeuttaisi keskittymistä entisestään.

Tutkiessani kirjastossa viitteitä konekirjoitukseen ja näppäilytaitoon, artikkelit olivat lähinnä muinaiselta kirjoituskoneiden aikakaudelta 1980-luvulta. Lainattavien teosten joukosta löytyi toki muutamia oppikirjoja, jotka opettavat tätä taitoa perinteisellä akka akka lallalaa -metodilla. Monessa kirjastossa oli myös lainattavissa moderni opetusohjelma.

Alkuvuodesta 2011 lehdistössä on paljon keskusteltu, miten tärkeästä taidosta onkaan kyse. Tässä muutamia linkkejä ajankohtaiseen keskusteluun.

• Kansanedustaja Annika Saarikko kertoo NYT-liitteessä tärkeimmistä koulussa oppimistaan taidoista: "Opin yläasteen pakollisella kurssilla kymmensormijärjestelmän. Lukiossa saatiin yleissivistyksen pohja, ja kiinnostukseni yhteiskunnallisiin asioihin syttyi siellä." 

• Myös kevään 2011 opettaja-lehdessä on kirjoitettu, miten tärkeää olisi taas alkaa opettamaan tätä taitoa peruskouluissa. Konekirjoitushan oli peruskouluissa valinnaisaineena 1990-luvulla, jolloin allekirjoittanutkin opiskeli kymmensormijärjestelmän kirjoituskoneella. Silloisiin opetusmetodeihin kyllästyneenä kehitin vuonna 1989 ensimmäisen opetusohjelmani nimeltä 10Sormi. Tätä DOS-ohjelmaa myytiin myöhemmin nimellä Kymppisormi (1992-1997).

• Filosofian tohtorit Antti Oulasvirta ja  Poika Isokoski pohdiskelivat HS-mielipidesivulla 9.3.2011 kymmensormijärjestelmän osaamattomuuden kansantaloudellisia vaikutuksia, kirjoitus on luettavissa täältä

Me täällä TypingMasterissa olemme innostuneita kymmensormijärjestelmän uudesta trendikkäämmästä imagosta. Olenkin ensi viikolla menossa pitämään pientä tietoiskua opettajille kymmensormijärjestelmän tärkeydestä TIEKE:n Vaikuta ja vaikutu - oppimisen uusi tietoyhteiskunta -seminaariin (tilaisuus järjestetään 20.9.2011 uudessa Musiikkitalossa Helsingissä).